Tieteellinen tutkimus on viime vuosina nostanut vahvasti esiin musiikin merkityksen hyvinvoinnille. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi viime vuonna laajan raportin taiteen hyvinvointivaikutuksista (Fancourt & Finn, 2019). Raportin meta-analyysien aineisto kattaa yli 3 000 tutkimusta, ja siinä todetaan musiikin toimivan tehokkaasti ja monipuolisesti hyvinvoinnin voimavarana: lasten kokonaisvaltaisen kasvun ja kognitiivisen kehityksen tukena, sosiaalisen osallisuuden ja kuuluvuuden rakentajana sekä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisijänä ja psykiatrisen ja neurologisen kuntoutuksen välineenä.
Viime vuosikymmeninä on tapahtunut valtavaa kehitystä kyvyssämme tieteellisesti tutkia ja mitata musiikin vaikutuksia niin ryhmien toiminnan, yksilön kokemusten kuin fysiologisten ja neuraalisten vasteiden tasolla. Pystymme esimerkiksi mittaamaan, kuinka musiikin kuuntelu auttaa stressinhallinnassa ja kivunlievityksessä tai parantaa kognitiivista suoriutumista.
Musiikin harrastamisella on osoitettu olevan myönteisiä vaikutuksia niin tarkkaavaisuuteen ja työmuistiin, kielen- ja matematiikan oppimiseen, hormoni- ja immuunijärjestelmän toimintaan kuin tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseenkin.
Musiikkiterapia on havaittu tehokkaaksi tavaksi hoitaa esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireita, ja musiikkipohjaisella kuntoutuksella voidaan parantaa toimintakykyä aivoverenkiertohäiriöissä, aivovammoissa ja muistisairauksissa.
Miten ihmeessä musiikki pystyy tähän?
Musiikki operoi inhimillisenä kokemuksena varsin monien ja varsin perustavanlaatuisten mekanismien kautta. Rytmit ja äänensävyt ovat niitä kommunikaation elementtejä, joiden avulla jo pieni vauva luo merkityksiä maailmastaan. Rytminen tahdistuminen ja tunnetartunta musiikin sävyjen kirjoon tarjoavat väylän peilisolujen toiminnalle, empatialle ja vuorovaikutukselle. Näillä tasoilla merkitykset välittyvät, vaikka yhteistä kieltä ei olisi.
Musiikin harmoniset ja melodiset rakenteet tarjoavat monipuolisen ärsykkeen ihmisen tiedonkäsittelylle: musiikki on erinomaista aivojumppaa tilan ja ajan käsittelystä vastaaville aivoalueille, tarkkavaisuudelle, häiriönsietokyvylle ja työmuistille. Musiikin rakenteiden neuraalisen prosessoinnin vastaavuus esimerkiksi kielen prosodisten ja rytmisten rakenteiden prosessoinnille luo pohjaa musiikin ja kielenoppimisen dialogille.
Oppimisen ja elämänkokemusten myötä musiikin vaikutusmekanismien kirjo laajenee musiikin kieliopin tajulla, kulttuurisilla tulkinnoilla, muistoilla ja merkityksillä, jotka mahdollistavat syvällisen ja reflektiivisen heijastepinnan ajattelullemme, tarjoten materiaalia niin identiteettityölle kuin kuuluvuuden kokemuksille.
Monitasoinen kokeminen kehollisuudesta kognitiivisuuteen, emotionaalisuuteen, sosiaalisuuteen ja henkilökohtaiseen merkityksellisyyteen on musiikillisessa tekemisessä alati läsnä. Soittamisessa yhdistyy useita toiminnan tasoja motoris-kognitiivisten taitojen harjaannuttamisesta vuorovaikutukseen, flow-kokemuksiin, luovaan itseilmaisuun ja tavoitteelliseen suoriutumiseen. Tämä näkyy aivoissakin: musiikki aktivoi laajasti ja tehokkaasti niin motoriikkaan, tarkkaavaisuuteen, muistiin kuin mielihyvään tarvittavia aivoalueita.
Musiikki on yhtä aikaa mielihyvää ja aivojumppaa, luovaa leikkiä ja kognitiivisia haasteita. Musiikki nappaa huomion, kietoo vuorovaikutukseen ja saa ponnistamaan korkealle. Kun ymmärrämme musiikin olemusta perustavanlaatuisena ja monitasoisena inhimillisen kokemisen muotona, voimme ymmärtää myös musiikin potentiaalia hyvinvoinnin ja oppimisen edistäjänä.
Kirjoittajat:
Suvi Saarikallio (Apulaisprofessori, Musiikkikasvatus, Jyväkylän yliopisto), Minna Huotilainen (Professori, Kasvatustiede, Helsingin yliopisto), Teppo Särkämö (Apulaisprofessori, Neurospykologia, Helsingin yliopisto) Petri Toiviainen (Professori, Musiikki, Jyväskylän yliopisto), Teija Kujala (Professori, Psykologia, Helsingin yliopisto), Jaakko Erkkilä (Professori, Musiikkiterapia, Jyväskylän yliopisto).
Katsauksen lähdeluettelo on liitteissä.
Viime vuosikymmeninä on tapahtunut valtavaa kehitystä kyvyssämme tieteellisesti tutkia ja mitata musiikin vaikutuksia niin ryhmien toiminnan, yksilön kokemusten kuin fysiologisten ja neuraalisten vasteiden tasolla. Pystymme esimerkiksi mittaamaan, kuinka musiikin kuuntelu auttaa stressinhallinnassa ja kivunlievityksessä tai parantaa kognitiivista suoriutumista.
Musiikin harrastamisella on osoitettu olevan myönteisiä vaikutuksia niin tarkkaavaisuuteen ja työmuistiin, kielen- ja matematiikan oppimiseen, hormoni- ja immuunijärjestelmän toimintaan kuin tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseenkin.
Musiikkiterapia on havaittu tehokkaaksi tavaksi hoitaa esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireita, ja musiikkipohjaisella kuntoutuksella voidaan parantaa toimintakykyä aivoverenkiertohäiriöissä, aivovammoissa ja muistisairauksissa.
Miten ihmeessä musiikki pystyy tähän?
Musiikki operoi inhimillisenä kokemuksena varsin monien ja varsin perustavanlaatuisten mekanismien kautta. Rytmit ja äänensävyt ovat niitä kommunikaation elementtejä, joiden avulla jo pieni vauva luo merkityksiä maailmastaan. Rytminen tahdistuminen ja tunnetartunta musiikin sävyjen kirjoon tarjoavat väylän peilisolujen toiminnalle, empatialle ja vuorovaikutukselle. Näillä tasoilla merkitykset välittyvät, vaikka yhteistä kieltä ei olisi.
Musiikin harmoniset ja melodiset rakenteet tarjoavat monipuolisen ärsykkeen ihmisen tiedonkäsittelylle: musiikki on erinomaista aivojumppaa tilan ja ajan käsittelystä vastaaville aivoalueille, tarkkavaisuudelle, häiriönsietokyvylle ja työmuistille. Musiikin rakenteiden neuraalisen prosessoinnin vastaavuus esimerkiksi kielen prosodisten ja rytmisten rakenteiden prosessoinnille luo pohjaa musiikin ja kielenoppimisen dialogille.
Oppimisen ja elämänkokemusten myötä musiikin vaikutusmekanismien kirjo laajenee musiikin kieliopin tajulla, kulttuurisilla tulkinnoilla, muistoilla ja merkityksillä, jotka mahdollistavat syvällisen ja reflektiivisen heijastepinnan ajattelullemme, tarjoten materiaalia niin identiteettityölle kuin kuuluvuuden kokemuksille.
Monitasoinen kokeminen kehollisuudesta kognitiivisuuteen, emotionaalisuuteen, sosiaalisuuteen ja henkilökohtaiseen merkityksellisyyteen on musiikillisessa tekemisessä alati läsnä. Soittamisessa yhdistyy useita toiminnan tasoja motoris-kognitiivisten taitojen harjaannuttamisesta vuorovaikutukseen, flow-kokemuksiin, luovaan itseilmaisuun ja tavoitteelliseen suoriutumiseen. Tämä näkyy aivoissakin: musiikki aktivoi laajasti ja tehokkaasti niin motoriikkaan, tarkkaavaisuuteen, muistiin kuin mielihyvään tarvittavia aivoalueita.
Musiikki on yhtä aikaa mielihyvää ja aivojumppaa, luovaa leikkiä ja kognitiivisia haasteita. Musiikki nappaa huomion, kietoo vuorovaikutukseen ja saa ponnistamaan korkealle. Kun ymmärrämme musiikin olemusta perustavanlaatuisena ja monitasoisena inhimillisen kokemisen muotona, voimme ymmärtää myös musiikin potentiaalia hyvinvoinnin ja oppimisen edistäjänä.
Kirjoittajat:
Suvi Saarikallio (Apulaisprofessori, Musiikkikasvatus, Jyväkylän yliopisto), Minna Huotilainen (Professori, Kasvatustiede, Helsingin yliopisto), Teppo Särkämö (Apulaisprofessori, Neurospykologia, Helsingin yliopisto) Petri Toiviainen (Professori, Musiikki, Jyväskylän yliopisto), Teija Kujala (Professori, Psykologia, Helsingin yliopisto), Jaakko Erkkilä (Professori, Musiikkiterapia, Jyväskylän yliopisto).
Katsauksen lähdeluettelo on liitteissä.